Surely you're joking mr. Feynman!

Kirja on otteita Richard P. Feynmanin elämän varrelta. Feynman on yksi legendaarisimpia teoreettisen fysiikan uranuurtajia. Luettuani näistä seikkailuista tunnen monella tapaa yhtäläisyyttä hänen ajatustapaansa, joskin meillä kahdella on eroa kuin auringolla ja kuulla. Vain toinen meistä on saanut Nobelin palkinnon. Uteliaisuuteni lienee ehkä samaa tasoa, mutta älykkyyteni ja skeptisyyteni ei yllä yhtä korkealle. Ennen kaikkea kuitenkin uteliaisuus on ollut itselleni aina sekä hyödyksi että haitaksi. Minullekaan ei yleensä riitä muiden selitykset, vaan on itse otettava selvää. Omalla kohdallani joskus sosiaalinen media algoritmeineen sokaisi ajatukseni, enkä onnistunut noudattamaan omia periaatteitani. Mutta virheet ovat sitä varten, että niistä voi oppia ja kehittyä. Uskoisin, että jos Feynman eläisi nykyaikana, hänet olisi myös muiden mukana canceloitu jo parista tempustaan. Se joka ei tee mitään, ei tee virheitä koskaan.

Opin tästä kirjasta yllättävän paljon tieteestä, yhteiskunnasta ja politiikasta. On olemassa tiedettä ja sellaista politisoitunutta näytelmää jota kutsutaan tieteeksi. Jos kuitenkin tieteen tulokset riippuvat siitä, voiko sen tuloksia käyttää sujuvasti politiikan myötävirtaan, eli saako jokin tieteenala jatkorajoitusta sen perusteella miellyttääkö se voimassa olevaa aatetta, sitä ei voi kutsua todelliseksi tieteeksi. Oikea tiede esittää puolueettomasti kaikki tulokset riippumatta siitä onko ne positiivista tai negatiivista kerrottavaa suhteessa haluttuihin tuloksiin, eikä poliittisen agendan vastaisia tuloksia lakaista maton alle. Tieteellinen menetelmä pyrkii olemaan objektiivinen, julkinen ja itseään korjaava. Vaikka Feynman kiinnitti tähän huomiota jo elinaikanaan, huomaan että ilmiö on vain yleistynyt nykyajassa. Erityisesti hän suomi sellaisia "tieteellisiä" menetelmiä, joissa ei ollut lupa horjuttaa alkuperäisiä ajatuksia. Näin jälkeenpäin ajatellen ihmiskunnassa on moni asia jarruttanut kehitystä juuri sen takia, että on asioita joita ei sovi muuttaa, koska joku sanoo niin. Feynman oli täysin eri mieltä. Hänestä perustuksia piti nimenomaan horjuttaa ja kokeilla kestävätkö ne ollenkaan.

Kokonaisuutena arvioiden Feynmanin elämä on ollut niin värikästä, että kadehdittaa. Tämä sai jälleen ajattelemaan miksi itse jarruttelisin mahdollisuuksiani? Antaa mennä vaan - ilman riskejä elämä ei ole seikkailu. Olen todella kiitollinen Feynmanille, että on opettanut minuakin vielä haudan takaa. En paljasta enempää kirjan sisällöstä, lue itse (kieli: englanti). Memento mori, memento vivere!